Olen viime aikoina tapaillut yhtä naista ja ollut muuten vain useissa "tilanteissa" joissa olen tutustunut uusiin tyttöihin. Mitään sen vakavampaa näistä ei ole kehittynyt, mutta taas olen kasvanut ja oppinut uutta. Tai ainakin näin toivon.
Usea hyvä ystäväni seurustelee tai on seurustellut vuosiakin. Viime aikoina olen jotenkin tuntenut painetta löytää taas joku rinnalleni... vaikken välttämättä itse haluaisikaan sitoutua juuri tällä hetkellä. Viimeinen tapaus on aivan tuore. Olin parin kaverin kanssa viettämässä iltaa. Mukana oli kaverini tyttöystävän hyvä ystävä jonka kanssa en koko illan aikana juurikaan vaihtanut montaa sanaa; ei vain iskenyt kipinä. Illan myötä huomasin kuitenkin hänen tuijottavan useaan otteeseen minua silmiin. Myöhemmin kaverini yritti saada minua ottamaan läheisempää kontaktia tähän naiseen; olin kuitenkin iskenyt silmäni aivan toiseen kohteeseen... ilta jatkui ja seuraavana päivänä kaverini soitti ja kertoi tyttöystävänsä kaverin olleen ilmeisesti kovinkin ihastunut minuun tuon illan jälkeen ja käski minun heti soittaa tytölle tapaamista varten. Mitä tehdä? En ollut lainkaan kiinnostunut hänestä, olinko antanut kuitenkin vääriä signaaleja, mitä tehdä nyt jottei tyttö loukkaantuisi? Miten sanoa ei? Tein jokseenkin raukkamaisesti ja en ottanut yhteyttä. Onko pakko jos ei oikeesti kiinnostanut?
Pari kaveriani on jo pitkään yrittänyt saada minua yhteen yhden tytön kanssa jonka olen tuntenut jo usean vuoden. Aluksi olinkin kiinnostunut tästä ja näimme usein. Olimme ja olisimmekin olleet ulkopuolelta katsoen täydelliset toisillemme; tausta, koulutus, elämäntilanne, luonne ja tulevaisuudensuunnitelmat. Mutta tämä ei riittänyt minulle. Jossain vaiheessa jättäydyn kuitenkin taustalle, muutin pois Suomesta ja sitten hänkin muutti pois Suomesta kun itse tulin takaisin. Kiinnostukseni lopahti alun jälkeen. Välillämme ei koskaan ollut sitä kipinää; en etsinyt itselleni ulkoisesti täydellistä parisuhdetta. Se jokin puuttui. Tai näin perustelin itselleni. Olemme nähneet yhä säännöllisesti ja huomaan tytön olevan edelleen kiinnostunut minusta. En kuitenkaan halua häntä loukata ja aloittaa enää jotain vakavampaa jossa en voisi olla sitoutunut. En usko kipinän syttyvän enää. Haluaisin pysyä ystävinä, mutta huomaan hänen haluavan enemmän. Jättäytyäkö taka-alalle vai hypätäkö ulkoisesti täydelliseen suhteeseen? Ei, olen päättänyt olla luovuttamatta... kai the one vielä löytyy.
Photos: Gant
Ei mitään kompromisseja kun on kyse ihmissuhteesta. Miksi tyytyä edes toiseksi parhaaseen jos se paras on vielä tapaamatta :).
ReplyDeleteAivan! Näin olenkin päättänyt... joskus tuntuu vain että, olen liian valikoiva kaikessa. Mutta mikäs kiire tässä on.
ReplyDeleteKyllä ne ihmissuhdepalaset sopivat itsestään paikalleen, kun se aika koittaa. Mikä on sitten oikea tai väärä, mutta pääasia, että itse on valmis suhteeseen :)
ReplyDelete