Nykyopiskelija haluaa tilavan yksiön keskustasta. No, miksei haluaisikaan nuhjuisen opiskelijasolun sijaan. Tästä samasta aiheesta juttu tämän päivän Taloussanomissa. Mikä olisikaan sen mukavampi kuin makea kämppä Helsingin ydinkeskustasta lähellä viihdettä, palveluja sekä opinahjoja. Helsingissä se ei vaan oikein toimi; hinnan lisäksi keskustakämppien tarjonta ei vastaa lainkaan kysyntää. Pieniä, hinta-laatusuhteeltaan sopivia asuntoja ei vaan löydy kaikille opiskelijoille. Muualla maassa tilanne on onneksi helpompi ja asumistuki tukee oikeastikin todella hyvin.
Suomalaiset haluavat asua yksin omassa rauhassa (ainakin moni meistä). Soluja tai kommuuneja kammoksutaan. Yksiöiden kysyntää helpottaa kuitenkin se, että moni suomalainen muuttaa varhain seurustelukumppaninsa kanssa yhteen. Kaikille ei silti löydy täydellistä kämppää kantakaupungista. Mielestäni Suomeen pitäisi tuoda enemmän kimppakämppäasumisen kulttuuria. Harva asuu yksiöissä Euroopan tai maailman suurkaupungeissa. Asunnot jaetaan kämppisten kanssa; etuna sosiaalisuus ja suuremmat yhteiset tilat. Olen vieraillut monessa kimppa-asunnossa eri puolilla maailmaa ja usein tulee sellainen fiilis, että haluaisin muuttaa sinne itsekin. Yksityisyyttä saa kuitenkin omasta huoneesta, mutta koskaan ei tarvitse olla yksin. Yhdessä syödään, juhlitaan, katsotaan tv:tä ja puidaan päivän asiat. Suurkaupungeissa kämppiksistä tulee hyviä ystäviä. Toki kämppisvalinta ei aina osu kohdilleen. Itse olen kuitenkin asunut "onnellisesti" koko opiskeluaikani tilavasti yksin; en tosin aina keskustassa mutta lähettyvillä. Ja asun tällä hetkelläkin. Mutta jos saisin päättää, niin täydellisen yksiön sijaan valitsisin mieluummin täydellisen kimppakämpän.
No comments:
Post a Comment