Friends & Travel

Matkustelu on kivaa, yksin tai yhdessä. Enimmäkseen olen matkustellut yhdessä kaverieni kanssa tai niin, että matkustan paikkaan X tapaamaan siellä asuvaa kaveriani. Olen kuitenkin matkustellut pari matkaa aivan yksinkin. Molemmissa on puolensa.

Paris & Friends (copyright Sleepless in Helsinki)

Yksin voi nähdä ja kokea enemmän kuin porukalla. Voi itse suunnitella koko matkan ja toteuttaa sen oman kiinnostuksen ja aikataulun mukaan. Yksin tutustuu helposti uusiin ihmisiin; erityisesti toisiin yksin matkustaviin. Yksin matkustamissa on yksinäistä niin paljon kuin itse haluat sitä olevan.

Yksin matkustamisen ja yhdessä matkustamisen voi yhdistää kätevästi ottamalla matkakohteeksi kaupungin, maan tai kylän jossa asuu kavereitasi. Tutustut helpommin paikalliseen kulttuuriin etkä vain turistikohteisiin, tutustut helpommin uusiin ystäviin kaverisi kautta ja varmasti koet kaiken sen mitä sinun "tulisi" kokea. Kohteeseen voi tutustua yksin tai kavereidesi kanssa. Kavereidesi ollessa töissä tai koulussa, voit itse kulkea kaupungilla, shoppailla tai istua terassilla. Ja toisaalta kun he ovat vapaalla, voit viettää aikaa heidän kanssaan.  Plussana usein ilmainen katto pään päällä =)

Yhteinen matka hyvienkin ystävien kanssa voi olla raskasta; matkustelu tiiviisti yhdessä voi olla kovin erilaista mihin on tottunut heidän kanssaan kotioloissa. On suunniteltava ja toteutettava yhdessä. Ja vaaditaan kompromisseja siitä mitä tehdään, syödään ja millä budjetilla. Itse paljon matkustelleena olen tottunut kulkemaan ja asumaan ties minkälaisissa olosuhteissa ja olen oppinut tekemään kompromisseja, tästä on ollut paljon hyötyä reissuissa. Mielestäni mikään ei voitakaan matkustelua kaveriporukalla! Yhteiset roadtripit, Välimeren purjehdukset, laskettelureissut ja kaupunkiviikonloput ovat aina olleet erinomaisia kokemuksia. Ikimuistoisia reissuja muisteltavaksi vuosien saatossa. Matkustelussa ne kaverisuhteet lujittuvat vieläkin enemmän yhteen. Ongelma on vain se, että yhteistä aikaa matkusteluun tuntuu olevan yhä vähemmän..

Hot 'N' Humid

Helsingin kesä parhaimmillaan. Kuumaa ja kosteaa, ei voi valittaa =)

Lounas Vapianon terassilla, vilvoittelua toimiston ilmastoinnissa. Lenkillä koiran kanssa Eiranrannassa ja sikarit Caruselin terassilla. Tällaisia päiviä voisi olla lisää. Silti kaipaa pientä pulahdusta raikkaaseen meriveteen, ehkä turkoosiin sellaiseen. Ehkäpä huomenna voisi pakata simmarit mukaan ja suunnata jonnekin rannalle tai Stadikalle. Ex tempore vapaapäivä tiedossa... Life could be worse...

Kroatiassa

Photo: Sleepless in Helsinki

Sohva kolmelle, kiitos

Muutin nykyiseen asuntooni viime syksynä. Kaiken muun tarvittavan ja ei-niin tarvittavan hankin ja uusin samantien muutettuani. Vain sohva jäi harkintaan sillä vanhasta en siinä vaiheessa raaskinut luopua. Nyt olen kuitenkin päättänyt uusia tuonkin. Pitkähkö harkinta päättyi siihen, että olen päättänyt hankkia Furninovan kolmen istuttavan sohvan. Sellainen missä voi löhötä koko pituudellaan ja sellainen missä voi majoittaa vieraankin pariksi yöksi. Rahi löytyy jo niin en tarvitse divaani-osaa.

Laatu, kestävyys ja ajaton tyylikkyys; näitä haen. Furninovaan päädyin osin siksikin, että kyseinen sohva löytyy vanhempien kesäasunnoltakin. Suomessa merkkiä saa ainakin Vepsäläiseltä ja "halpismallia" myös Kodin1:stä. 

Niin ja haluan mustan sohvan ehdottamasti. Ja nyt kun noita kuvia katselin, tarvitsinkohan matonkin sohvan eteen? Tosin olen itselleni perustellut maton hankkimatta jättämistä sillä, että haluan parketin esiin...

Photos: Furninova

Yksiö keskustasta?

Nykyopiskelija haluaa tilavan yksiön keskustasta. No, miksei haluaisikaan nuhjuisen opiskelijasolun sijaan. Tästä samasta aiheesta juttu tämän päivän Taloussanomissa. Mikä olisikaan sen mukavampi kuin makea kämppä Helsingin ydinkeskustasta lähellä viihdettä, palveluja sekä opinahjoja. Helsingissä se ei vaan oikein toimi; hinnan lisäksi keskustakämppien tarjonta ei vastaa lainkaan kysyntää. Pieniä, hinta-laatusuhteeltaan sopivia asuntoja ei vaan löydy kaikille opiskelijoille. Muualla maassa tilanne on onneksi helpompi ja asumistuki tukee oikeastikin todella hyvin. 

Suomalaiset haluavat asua yksin omassa rauhassa (ainakin moni meistä). Soluja tai kommuuneja kammoksutaan. Yksiöiden kysyntää helpottaa kuitenkin se, että moni suomalainen muuttaa varhain seurustelukumppaninsa kanssa yhteen. Kaikille ei silti löydy täydellistä kämppää kantakaupungista. Mielestäni Suomeen pitäisi tuoda enemmän kimppakämppäasumisen kulttuuria. Harva asuu yksiöissä Euroopan tai maailman suurkaupungeissa. Asunnot jaetaan kämppisten kanssa; etuna sosiaalisuus ja suuremmat yhteiset tilat. Olen vieraillut monessa kimppa-asunnossa eri puolilla maailmaa ja usein tulee sellainen fiilis, että haluaisin muuttaa sinne itsekin. Yksityisyyttä saa kuitenkin omasta huoneesta, mutta koskaan ei tarvitse olla yksin. Yhdessä syödään, juhlitaan, katsotaan tv:tä ja puidaan päivän asiat. Suurkaupungeissa kämppiksistä tulee hyviä ystäviä. Toki kämppisvalinta ei aina osu kohdilleen.  Itse olen kuitenkin asunut "onnellisesti" koko opiskeluaikani tilavasti yksin; en tosin aina keskustassa mutta lähettyvillä. Ja asun tällä hetkelläkin. Mutta jos saisin päättää, niin täydellisen yksiön sijaan valitsisin mieluummin täydellisen kimppakämpän.

Puolivälissä

Kesä alkaa olla puolivälissä, ainakin Suomen kesä. Nopeasti se on ainakin mennyt. Ei hirveästi ole ehtinyt olla paikoillaan, illat ja viikonloput ovat täyttyneet after workeista, puistopickneistä, mökkiviikonlopuista, illallisista, rantalöhöilystä. Ei montaa hetkeä ole yksin tarvinnut viettää, siitä voin olla kiitollinen. Syksymmällä sitten on taas aikaa päivittää blogia aktiivisemmin ja palata taas säännöllisen urheilun pariin; nyt olen ehtinyt käymään vain kerran ehkä kaksi kertaa viikossa urheilemassa. 

Viime viikonloppu kului niin nopeasti, etten ehtinyt oikein edes kotona käydä. Lauantain sain juhlistaa kaverini häitä mahtavassa kesäsäässä (tosin tummassa puvussa tuli hieman kuuma). Onneksi juhlat pidettiin saaristossa jossa kuumaa päivää viilensi mukavasti merituuli. Seuraavat viikonloput kuluvat myös saaristossa mökkeillen, tämän kesän ei toivoisi koskaan päättyvän.

Photo: Sleepless in Helsinki

Tourists don't know where they've been, travelers don't know where they're going

By Paul Theroux. Yksi lempisanonnoistani. Itsekin tunnen olevani enemmän matkustaja kuin turisti. Matkustan paljon, haluan nähdä ja kokea paljon. Kulttuureja, kaupunkeja, uusia paikkoja, ystäviäni. Tehdä uusia ystävyyksiä. Kerätä muistoja. 

NYC

Joskus joku voisi luulla minun matkustavan matkustamisen takia; tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tällä hetkellä minulla on tarkka suunnitelma missä ja koska aion matkustaa seuraavan puolen vuoden aikana. Tästä johtuen tuo sanonta ei ehkä pidä juuri nyt paikkaansa minun kohdallani. Toisaalta en koe itseäni millään lailla turistiksi; kammoan turistipaikkoja yli kaiken ja matkustaessani turistikaupungeissa yritän aina tekeytyä paikalliseksi tai expatriaatiksi. Lentokentällä olen kuin kotonani. Nousuja ja laskuja tulee vuodessa parisen kymmentä. Eräs kaverini kirjoitti jokin aika sitten facebook statuksekseen onnen olevan sitä, että on seuraava lentolippu aina sähköpostissa. En tiedä tekeekö kolmekaan lentolippua minua onnellisemmaksi. Minut tekee onnelliseksi kaverieni näkeminen pitkästä aikaa tai tiedossa oleva laatuaika kaveriporukalla. Seuraavat kolme matkaa ovat nyt varattu, kaksi vajaan viikon kaupunkimatkaa ja yksi parin viikon Välimeren valloitus. Näitä odotellessa voi nauttia Suomen kesästä kaikessa rauhassa ja matkustaa sitten syksymmällä.

Photo by Sleepless in Helsinki.

Brothers Reunited

Finally. Pitkään se kesti, mutta nyt ovat taas kaikki kolme veljestä yhtä aikaa Suomessa. Harvinaista, mutta sitäkin mahtavampaa. Tämä oli yksi niistä syistä miksi halusin siirtää omat kesälomani vasta syksymmälle ja pysyä kesän Helsingissä. Veljeni asuvat vuorotellen ulkomailla ja itsekin ennen asuin. Nyt keväällä toinen veljistäni palasi Helsinkiin opiskelemaan ja toinen tuli lomalle heinä-elokuuksi. Lisää täytettä kesäiltojen ja -viikonloppujen ohjelmaan!

Video & Photos: Brothers

How To Say No?

Olen viime aikoina tapaillut yhtä naista ja ollut muuten vain useissa "tilanteissa" joissa olen tutustunut uusiin tyttöihin. Mitään sen vakavampaa näistä ei ole kehittynyt, mutta taas olen kasvanut ja oppinut uutta. Tai ainakin näin toivon. 

Usea hyvä ystäväni seurustelee tai on seurustellut vuosiakin. Viime aikoina olen jotenkin tuntenut painetta löytää taas joku rinnalleni... vaikken välttämättä itse haluaisikaan sitoutua juuri tällä hetkellä. Viimeinen tapaus on aivan tuore. Olin parin kaverin kanssa viettämässä iltaa. Mukana oli kaverini tyttöystävän hyvä ystävä jonka kanssa en koko illan aikana juurikaan vaihtanut montaa sanaa; ei vain iskenyt kipinä. Illan myötä huomasin kuitenkin hänen tuijottavan useaan otteeseen minua silmiin. Myöhemmin kaverini yritti saada minua ottamaan läheisempää kontaktia tähän naiseen; olin kuitenkin iskenyt silmäni aivan toiseen kohteeseen... ilta jatkui ja seuraavana päivänä kaverini soitti ja kertoi tyttöystävänsä kaverin olleen ilmeisesti kovinkin ihastunut minuun tuon illan jälkeen ja käski minun heti soittaa tytölle tapaamista varten. Mitä tehdä? En ollut lainkaan kiinnostunut hänestä, olinko antanut kuitenkin vääriä signaaleja, mitä tehdä nyt jottei tyttö loukkaantuisi? Miten sanoa ei? Tein jokseenkin raukkamaisesti ja en ottanut yhteyttä. Onko pakko jos ei oikeesti kiinnostanut?

Pari kaveriani on jo pitkään yrittänyt saada minua yhteen yhden tytön kanssa jonka olen tuntenut jo usean vuoden. Aluksi olinkin kiinnostunut tästä ja näimme usein. Olimme ja olisimmekin olleet ulkopuolelta katsoen täydelliset toisillemme; tausta, koulutus, elämäntilanne, luonne ja tulevaisuudensuunnitelmat. Mutta tämä ei riittänyt minulle. Jossain vaiheessa jättäydyn kuitenkin taustalle, muutin pois Suomesta ja sitten hänkin muutti pois Suomesta kun itse tulin takaisin. Kiinnostukseni lopahti alun jälkeen. Välillämme ei koskaan ollut sitä kipinää; en etsinyt itselleni ulkoisesti täydellistä parisuhdetta. Se jokin puuttui. Tai näin perustelin itselleni. Olemme nähneet yhä säännöllisesti ja huomaan tytön olevan edelleen kiinnostunut minusta. En kuitenkaan halua häntä loukata ja aloittaa enää jotain vakavampaa jossa en voisi olla sitoutunut. En usko kipinän syttyvän enää.  Haluaisin pysyä ystävinä, mutta huomaan hänen haluavan enemmän. Jättäytyäkö taka-alalle vai hypätäkö ulkoisesti täydelliseen suhteeseen? Ei, olen päättänyt olla luovuttamatta... kai the one vielä löytyy.

Photos: Gant